Inhottava päivä tänään, todellakin. Aamu meni ihan normaalisti ja mukavasti, johonkin kymmeneen saakka. Sit mun kaveri, K, sai tekstarin äitiltään.
Yks sen kymmenestä undulaatista oli kuollu. Sellanen parin viikon ikänen poikanen vielä. :'( Se oli kuulemma ollu kipeenä jo pari päivää, mut koska K:n perhe ei oo mikään kauheen rikas, ne ei viittiny viedä sitä mihinkään eläinlääkärille. Kun ei se ollu pahasti sairas, jonkinlaisessa "flunssassa" vaan. Mut sit se kuoli ihan yllättäen.
Tottakai K oli järkyttyny. Tosi järkyttyny. Vielä sen lemppari kaikista niitten linnuista..
Harmi vaan et oon aika paska lohduttaan. Kai. En tiiä mitä mun oikeen pitäis tehä, kun en oo yhtään sellanen halihali-ihminen. Varsinkin kun K on mulle ihan vaan koulukaveri. Yks meijän luokkalainen, I, on just sellanen tunteellinen ja tarvittaessa halailee ketä vaan. Joten se meni lohduttaan K:ta, kun se katse maassa puukässäluokan nurkassa ja pyyhki silmiään.
Ajattelin kuitenkin, että teen niin kun haluisin itelleni tehtävän. Eli ei mitään halailuja. Tossa tilanteessa mä en varmaan haluis ketään halaileen, vaan olisin mielummin ihan rauhassa. Joten mä vaan istuin K:n vieressä ja olin hiljaa, mut kuitenkin siinä.
Se oli ihan hyvä tapa. Myöhemmin, kun oltiin kaksin maalaushuoneessa, se puhu mulle enemmän siitä linnustaan, ja sano et se oli ollu vähän vaivaantunu kun I oli tullu halaan ja kattonu säälivästi. K halus kuulemma vaan unohtaa koko jutun kouluajaks. Se kiitti, et mä olin alkanu puhuun kaikesta muusta. (Arvelin et se haluis ajatella välillä jotain muuta, joten viritin haudanhiljaseen porukkaan pientä small talkia..) Olin ilonen et toimin vaan vaistoni mukaan. Ja sain K:n ees vähän piristyyn.
Huomenna kuntotesti... Sanoin K:lle et se kyl jaksaa tehä sen, jos vaan haluu. Vaikka se ei nukkuiskaan yöllä kovin montaa tuntia. Asenne ratkasee aina!
Nyt reeneihin, anteeks kun tästä tuli näin ykspuoleinen..
Miten te olisitte lohduttanu kaverianne tossa tilanteessa? Ihan mielenkiinnosta kysyn, en halveksi niitä halihali-vastauksiakaan. Ihmisiä ja kavereita kun on niin monenlaisia.
-Bella-
torstai 16. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
oho! paljon lintuja! harmi kaveris puolesta:(
VastaaPoistaToi oli kyllä tosi hyvä tapa lohduttaa, mennä siihen vaan ja olla. Ei aina tarvii sanoo mitään. Tosi surullista sille tyypille, lemmikin kuolema on aina tiukka paikka.
VastaaPoistaEn oo koskaan kokenut sitä että olisin joutunut lohduttamaan tuommoisessa tilanteessa. Mutta usein jos on joku semmonen tilanne missä tarvitsee lohdutusta menen vaan siihen viereen ja olen vaan siinä. Tai jotain vastaavaa.
VastaaPoistaJoo ite oisin ehkä toiminu just samalla tavalla, koska en oo itekkään kauheen mestarilohduttaja. ;P Pelkkä läsnäolo riittää joskus. Eikä haittaa vaikka se läsnäolija ois Tampereella ja ite ois Savonlinnassa :'))
VastaaPoista