Paremmalla mielellä :)

Ja taas otsikko kertoo kaiken. :) Sori vielä kerran edellinen valituspostaus.. :S Sit kun äiti sen kirjottamisen jälkeen vihdoinki tuli, kävelin melkein keskustaan ja shoppasin vähän aikaa, äitin antamilla rahoilla tottakai.. :D Tässä päivän saalis:

-Parempi kuin Beckham -elokuva, kirppari 4 euroo
-Spice Girls -cd, (lähinnä Wannabe-kappaleen takia), kirppari 3 euroo
-lisää lankaa tulevaan pipoon :), Vapaa-Valinta jtn 2 euroo?
-Tutti Frutti Passion -karkkeja, Vapaa Valinta (hintaa en muista)
-lakritsilta tuoksuvia kynttilöitä Tiimarista, 4.90e
-Joanna Nadin: Hanki elämä, Rachel Riley, Suomalainen kirjakauppa 19.90e

Nyt mulla on ruhtinaallinen tunti omaa aikaa, kun äiti ja pikkuveli lähti käymään lääkärissä! :)Joten dataan, kuuntelen musaa täysillä ja mässytän just ostamiani karkkeja. Jossain vaiheessa vois myös alkaa suunnitteleen mun suullista esitelmää, joka on 17.3. Päätin pitkän mietinnän jälkeen pitää sen vampyyreista. :) Tiesin, et kaikki meijän luokan pojat ois tylsistyny, jos oisin pitäny sen Twilightista. Joten päätin sit ottaa laajemman aiheen. Nyt oon kuitenki vähän jumissa, kun en yhtään tiiä, millasen esitelmän pitäisin. Ainaki aion näyttää pätkän jotain vampyyrileffaa, kunhan vaan löydän jonkun K11 tai K13. Suurin osa kun tuntuu olevan K15.. Jos joku tietää jonku hyvän elokuvan jonka voisin näyttää niin kertokaa ihmeessä!

Harmi, kun en onnistunu nyt laittaan tohon mitään kuvaa, kone ei suostu.. :( Mut nähään taas jossain vaiheessa! :)

Niin tylsää kun voi olla...

Otsikko kertoo kaiken. Kello on nyt kohta puol neljä, mutta en oo tehny tänään yhtään mitään. Siis en YHTÄÄN mitään. Ollaan nyt täällä äitin asunnolla, joka on siis vaan yks huone, jossa kaikki nukkuu, ja keittiö ja vessa. Joten ei puhettakaan mistään omasta rauhasta. Sitten, just hyvää tuuria, pikkuveli tuli yöllä kipeeks! Makaa tossa sängyssä kuumeessa ja pyytää koko ajan jotain: vettä, syötävää, telkkari päälle, telkkaria hiljemmalle... Onneks se ei sentään enää oksenna niinku aamulla. :S
Oon nyt tän asunnon vankina enkä edes osaa nauttia hiihtolomasta. Äiti lähti käymään kaupassa ja apteekissa, enkä voi lähtee edes ulos, kun "eihän pikkuveljee voi tänne yksin jättää"! No helvetti ei muakaan vahdita 24/7 sillon ku oon kipee, joten miks vuotta nuorempaa veljee pitäis vahtii..?! Alkaa jo pikkuhiljaa tympiä tää pieni huone ilman mitään.

Anteeks kun tuun tänne vaan valittaan, mutta ei oo muutakaan kirjotettavaa. Eikä mitään muuta tekemistä. Kun luin äskön noita ellipsin tekstejä, tuli pakottava tarve kirjottaa itekkin jotain. Eihän tää mikään kunnon teksti oo mut parempi ainaki ku ei mitään.

Mulla ei oo enää mitään asiaa. Kattelen vaan haikeena ulos ja toivon et äiti tulis kohta. Sit kun se tulee, juoksen ulos raittiiseen ilmaan ja meen seikkaileen tonne tuntemattomille kaduille. Ja sitte kun tulee nälkä, meen johonkin mäkkiin tai heseen syömään. Koska tänne vankilaan en aio palata pitkään aikaan. Taidankin kävellä pari kilsaa kaupunkiin, niin saan jotain tekemistä..

Anteeks vielä kerran ku puran huonoo fiilistäni tänne. Seuraava teksti tulee vasta kun oon palannu normaaliin. Tai no, sen 'normaalin' voi määritellä monella tavalla...

Laskiainen ja valokuvakilpailu

Joo, tänäänhän on laskiainen. Kai. Pakko myöntää, etten edes tienny siitä enneku vilkasin lehtee.. :D Mut Aamulehdessä oli valokuvauskilpailu, jossa pitää ottaa "laskiaisen lennokkain kuva" ja lähettää se sähköpostilla kuuteen mennessä sinne toimitukseen. Kaikkien osallistujien kesken arvotaan leffalippuja ja voittaja saa tietty jonkun isomman palkinnon. Joten lähden tästä kohta pikkuveljen kanssa pulkkamäkeen voittokuvaa metsästään. :) Ennenku tulee liian pimeetä, koska nytkin on vähän huono näkyvyys kun sataa lunta..

En oo pariin päivään jaksanu kirjottaa, eikä kukaan muukaan ilmeisesti kun teijän blogeja kävin vilkasemassa. Mut nythän on HIIHTOLOMA! <3 :) Just sopivasti innostuin (taas kerran) neulomisesta. :D Kävin eilen kaupassa ostamassa lankaa ja nyt alotin neuloon sellasta siistiä löysää pipoo. Jos siitä tulee hieno nii voin ehkä laittaa kuvankin tänne näytille. Siis jos ees jaksan tehä sen loppuun.. :DD

Nyt mua huudetaan jo lähteen ulos, joten täytyy kai lopetella. En osaa yhtään sanoo, millon seuraava postaus tulee, koska en tosiaan aio kuluttaa koko lomaa dataamassa. Mut jos satun voittaan sen valokuvakilpailun nii tuun tietty heti leijuun tänne. :D

Hauskaa hiihtolomaa kaikille! :) Älkää tekään sitten jumittuko koneen äärelle.. :D

Epäreilua!

Elämä on joskus niiiin epäreilua. Joojoo, tietysti virheistä saa rankasta jne. mut eiköhän me olla kärsitty tarpeeks..
Niin. Tiiättekö sen jonkun viittomakielisen räppärin Signmarkin? Sillä on huomenna Tampereella koululaiskeikka tai joku sellanen. Meijän koulusta on lähössä melkein kaikki luokat, ainakin kaikki seiskat. Mutta arvatkaas mitä: eihän meijän luokka tietysti oo lähdössä yhtään mihinkään!! :S Käytiin tänään vähän raivoomassa meidän luokanvalvojalle, mutta ei se mitään auttanu. Me ei mennä ja sillä siisti.
On siihen tietysti joku syykin. No, me oltiin käymässä kirjastossa joskus ihan alkusyksyllä. Kun lähettiin sieltä, meijän äikänopella oli kiire seuraavalle tunnille. Se lähti omalla autollaan koululle ja anto meille bussilipun. (Jos musta tulee joskus opettaja, muistuttakaa, etten mä koskaan anna oppilaitten mennä yksin bussilla :D) Mietittiin kaikkee, miten voitais pitkittää meijän reissua eikä ehittäis seuraavalle tunnille. Lopulta mentiin kuitenkin sinne bussiin. Tietysti siellä oli aika riehakas meininki kun ei ollu opettajaa. Lopulta se bussikuski hermostu ja tuli kysyyn meiltä (nyt legendaarisen) kysymyksen: "Oootteko te nyt hiljaa vai lähdettekö bussista ulos?" Tollasessa muodossa kysyttynä joku älypää tietysti keksi vastata, että mennään ulos. Ja sit koko luokka lähti ulos bussista. (Ihan mahtava idea kyllä..) Siitä oli matkaa koululle onneks enää joku parisataa metriä. Käveltiin tietysti mahdollisimman hitaasti, koska seuraavan tunnin alkuun oli vielä pitkä aika. Mietittiin kuumeisesti, miten selitettäis että oltiin niin paljon myöhässä. Ei me sitten kuitenkaan keksitty mitään järkevää.
Kun päästiin lopulta koululle, oltiin jotain puol tuntii myöhässä. Onneks meillä oli ruotsia, koska meijän ruotsinope on liian kiltti että alkais kauheesti kyseleen tai raivoon. :D Seuraavana päivänä ei sitten mennykkään niin hyvin: luokanvalvoja otti jokaisen yksitellen puhutteluun ja kyseli syyllisiä ym. Kukaan ei viittiny käräyttää ketään eikä kukaan myöntäny. Joten saatiin sitten koko luokka tunnin puhuttelu REHTORILTA. :DD

Mutta siis nyt vasta me kärsitään siitä, eikä se ees oikeesti ollu iso juttu. Sama kun ois jääny pari pysäkkiä liian aikasin pois bussista ja myöhästyny vähän tunnilta.. :/ Ois ihan hyvin voinu antaa koko luokalle tunnin jälki-istuntoo ja sit se ois ollu siinä! Jos me vielä tän jälkeen joudutaan kärsiin tästä jutusta, se on jo LIIAN epäreilua. Meille ei anneta edes toista mahdollisuutta. Ja mä oon ihan varma että kaikki on jo oppinu virheestään!

Tulipas pitkä selostus.. :DD Nyt mun pitää jo mennä, kun mun pianotunti alkaa 20 minuutin päästä. Viimestään huomenna taas jotain järkevää.. :D

Sekavassa mielentilassa :)

Mulla on just nyt joku ihmeellinen fiilis. Sellanen vähän yksinäinen ja surullinen, mut silti oon ihan hyvällä tuulella. En jaksa hymyillä, mutta ei kuitenkaan itketä. Tuntuu, että mun elämässä on kaikki kuitenkin niin hyvin. Aurinko paistaa ihanasti ja tuore lumi heijastaa valoo, niinku se olis täynnä pieniä timantteja. Mulla on ihania kavereita, jotka välittää musta oikeesti. Kiitos erityisesti yhdelle, joka ei ehkä ite tajua kuinka mahtava kaveri on!<3>
Tällasina hetkinä, niinku nytkin, kuuntelen ihan eri musiikkia kun yleensä. Juha Tapioo, Johanna Kurkelaa ym.. Kuunnelkaa, tää on ihana biisi!<3> http://www.youtube.com/watch?v=Xp_g_NVBYHc

Nyt oon liian sekasin, että voisin kirjottaa mitään järkevää. Taidan kuunnella nyt vaan sitä musiikkia ja koittaa selvittää ajatuksiani.

Ja hei kommenttia ihmiset, ei tarvii ees olla mitään asiaa! :)

Ps. Se matikan koe ei sitten loppujen lopuks ollukkaan niin vaikee. :) Kyllä siitä joku ysi tulee, kun suurin osa tais mennä oikein. :D

Siivousta, luistelua ja matikan kokeet

Kiitos kattie ja ellipsi, nyt mulla on ainakin inspis päällä. :DD Olit ihan oikeessa kattie, että kiva kommentti antaa potkua kirjottaa lisää. :)
Tänään mä sit siivosin. Ja söin karkkia... :D Tultiin just vähän aikaa sitten luistelemasta. Mä rakastan luistelua!<3 Se on niin vapauttavaa ja kivaa. Mun iskä on entinen jääkiekkoilija (pelas ihan SM-liigassa ;D) joten mut vietiin jäälle jo ihan pikkusena. Vuosien varrella sitä taitookin on tullu, ja oon aika hyvä luistelija (vaikka ite sanonki). :) Ja mä siis luistelen hokkareilla, niinku kuvasta varmaan arvaakin.
Meillä on huomenna matikan koe geometriasta.. :S Koealue on sellaset reilu 50 sivuu, enkä oo vielä avannukkaan kirjaa. Mut kyllä mä selviän, se on varmaa. Mä oon tositositosi onnellinen, että mä opin kaiken hirveen nopeesti. Todistuksen keskiarvo oli kai 9.6 ja matikastakin 9. Mulla on aina ollu sellanen kyky, et muistan koulujuttuja ja saan kokeista hyvii vaikka en paljoo lukiskaan. Tosi kätevää! :) Mut tähän kokeeseen mun on kyllä pakko lukee, koska se tulee oleen VAIKEE. Geometria ei oo mun vahvinta aluetta, ja se koe kestää kaks tuntii ja on jotain 6 sivuu..... :/

Mä kuuntelen tällä hetkellä YouTubesta: Vink - The greatest plan. Tosi energinen ja kiva biisi, olis voinu pärjätäkkin euroviisuissa. Mut ehkä Waldo's people oli kuitenki parempi valinta. HEI, nyt mä keksin! Mäkin teen sellasen Playlistin joka on esim. kattiella, ellipsillä ja Meilailla. Mut eka kirjotan tän jutun loppuun tietty.. :DD Tai itse asiassa mulla ei oo enää paljoo asiaa, joten taidan lopettaa nyt. Huomenna tulee aika varmasti lisää tekstiä, kun mulla on tosiaankin joku inspis päällä! :))

"Lähe mun kans kaupunkiin kattoon maailmaa."

Jo toinen kerta tänään kun kirjotan! Mulle iski joku ihme inspiraatio, joka on kyllä tosi harvinainen. :D Oon kirjottanu jo jotain puoli tuntia mun sirkuksen portfolioo. Se on sellanen vihko, johon mä kirjotan reeneistäni kaikkee: mitä tehtiin, mikä fiilis, mitä opin. Nyt alkuvuodesta se on vähän unohtunu, joten kirjotan nyt niitä "rästiin jääneitä" reenejä sinne. Aika iso homma, kun pitää muistella jotain kolmen viikon takasia reenehä ja niitten alkulämppiä yms.. :D
Oon edelleen tosi hyvällä tuulella niinku tossa aiemmassakin tänpäiväsessä jutussa. Olin tänään leffassa toisen parhaan kaverini kanssa kattomassa Kiellettyä Hedelmää. Ei ollu oikein mun makuun, ku en yleensäkkään tykkää suomalasista leffoista. Se oikeesti häirittee kun ne puhuu suomee! :DD Mut se elokuvahan kertoo lestadiolaisista, ns. "himouskovaisista". Ne ei saa meikata, kattoo telkkaria, harrastaa seksiä ennen avioliittoo, käyttää ehkäsyä (tarkottaa siis isoo lapsilaumaa), juoda alkoholia tai ees KUUNNELLA RYTMIMUSIIKKIA. Siis ihan tavallista radiosta tulevaa musaa!! En tosiaan pystyis elään sellasta elämää.. Suurin osa mun yhen kaverin sukulaisista on just noita lestadiolaisia. Se on joskus puhunu mulle siitä, mutta oon vaan ajatellu et ne on jotain tosi uskovaisia. Mut se onkin ihan joku uskonnon suuntaus. Toivottavasti mä en nyt loukannu ketään tai kenenkään perhettä.. Kyllä mä hyväksyn tollasenkin elämän, en vaan ymmärrä miks joku on valinnu niin.
Tänään tuli kyllä syötyä vähän liikaa karkkia. :DD Kun olin aamulla koneella, söin varmaan puoli pussia ja sit myöhemmin päivällä loput + vähän lisää. Ja elokuvissa poppareita. :)) Ehkä mä syön sit huomenna vähän vähemmän.. Paitsi että aion siivota, ja sillon kuluu karkkia. Mä vihaan siivoomista ja saan siitä päänsärkyä, karkki vie päänsäryn pois. :)

Nyt kello on jo aikas paljon, joten taidan alkaa sammutteleen konetta ja meen sit jossain vaiheessa nukkuun. Jossain vaiheessa. :P Pitää vielä kirjottaa muutamat reenit portfolioon... :>

Happy Valentine's Day!!<3

Nyt mä tunsin jonkunlaisen velvollisuuden kirjottaa tänne. Enkä olis enää kestäny kattella tota edellistä kirjotusta etusivulla.

Joo, mulle kuuluu tällä hetkellä ihan hyvää. Ehkä asiat päättää sittenkin järjestyä, vaikka en oliskaan sitä ehkä uskonu. Nyt oon liian hyvällä tuulella että pilaisin sen kirjottamalla niistä kaikista ikävistä asioista. :)

Tänään on sitten ystävänpäivä. :))) Yks niistä päivistä, jollon tulee kulutettua puolet saldosta viesteihin.. Mutta mitä väliä? Ystävänpäivä on vaan kerran vuodessa, ja sillon jos joskus pitää muistaa kaikki ystävät, kaverit ja tutut. Antaa niille kortti tai lahja, halata ja toivottaa hyvää ystävänpäivää.

Toisaalta, ystävänpäivä on aika kaupallinen juttu. Alunperinhän se lähti joltain amerikkalaisilta businessmiehiltä, jotka halus saada rahaa. Suomessa se ei ehkä näy niin paljon, mutta Amerikassa myydään ystävänpäivänä kaiken maailman krääsää vähän niinku täällä vappuna. Siellä se on oikein kunnon juhlapäivä. Oikeestaan sen pitäiskin olla iso juhla. Miettikää nyt, millasta elämä olis ilman kavereita? Monella on just sellanen tilanne. Ei ketään jolle puhua, ei ketään jonka olkapäätä vasten itkee. Varmaan kauhee elämä.. :(

Mut iloitkaa te kuitenkin kavereistanne! Pitäkää hauskaa ja naurakaa vedet silmissä, lohduttakaa toisianne ja itkekää yhdessä. Muista, että kaverit ei oo itsestäänselvyys. Nauti jokaisesta hetkestä yhdessä ja arvosta kavereitas! :>

PS. Kattie, mä ihailen sun tapaas kirjottaa blogiin lähes joka päivä. Kunpa mäkin vaan jaksaisin! :))

En onnistunu laittaan tähän videoo youtubesta, mut tässä on kuitenki linkki: http://www.youtube.com/watch?v=8EzvGOwDWbc&feature=related Varmaan tunnistitte kappaleen? :)

My life is over...

Joo, sain toissapäivänä kuulla Suuren Uutisen. Mun elämän hirveimmän uutisen. Oli ihan tavallinen lauantaiaamupäivä. Mä olin käyny kirjastossa ja luin just yhtä kirjaa. Ulkona oli jotain 10*C pakkasta, mut aurinko paisto ja oli ihana ilma. Ja sit ne pilas kaiken.
Iskä tuli mun huoneeseen ja käski tulla alakertaan. Mä näin sen ilmeestä ja kuulin sen äänestä, että se ei tulis oleen hyvä uutinen. Matkalla olkkariin mä sit tajusin sen. Yritin kuitenki vielä elätellä jotain toivoo, et olisin vaan vainoharhanen, ja saisin kuulla esim. jostain matkasta. Mut ei.
Mulle ja mun pikkuveljelle kerrottiin sit sellanen "tavallinen" sepitys, jonka moni muukin on varmaan kuullu. "Joskus kun aikuiset on tosi kauan yhdessä, niin ne ei ehkä rakastakkaan toisiaan niin paljon kun aviopuolisoa pitäis. Tää ei nyt yhtään johdu teistä, eikä teijän kannata syyttää itteenne, mut me ollaan... eroomassa."
Tossa kohtaa mun päässä varmaan pyöri jotain: "Tää ei voi olla totta, tää ei SAA olla totta! Äläitkeäläitke älä nyt vaan ala itkeen perkele!" Mut kyl mä sit kuitenki aloin itkeen. Sen saarnan jälkeen mä juoksin omaan huoneeseeni, kaivauduin syvälle peiton alle ja halusin peruuttaa koko tapahtuman. Palata ajassa taaksepäin vaikka sille kivalle kirjastoreissulle. Olla missä tahansa muualla.
Mä en muista, millon oisin itkeny niin paljon. En varmaan koskaan. Mä oon aina inhonnu itkemistä: varmaan siks, et en luonteeltani tykkää yhtään näyttää tunteita. Äiti ja iskä yritti kyl lohduttaa, mut ei se mitään auttanu. Iskä vaan pahensi koko juttua kertomalla mulle liikaa. Mä sain tietää, et iskä ei olis halunnu erota, vaan se oli äitin päätös. Kaikista pahin oli isin sanoma lause: "Musta tuntuu, niinku joku olis kuollu." MÄ EN HALUU ENÄÄ KOSKAAN NÄHDÄ ISKÄNI ITKEVÄN, ENKÄ TOSIAAN HALUU TIETÄÄ KUINKA KAUHEETA TUSKAA SE TUNTEE. Olis tehny mieli huutaa sille, et olis vaan hiljaa eikä pahentais asioita. Mut en mä kehdannu.
Itkin varmaan kaks tuntia (sinä aikana aurinko oli ehtiny melkein laskeen). ja yllätys yllätys, sellasen poraamisen jälkeen mä näytin ihan KARSEELTA! Silmät oli ihan punaset ja tihrut ja hiukset kun joku linnunpesä. Sillon mä päätin, etten enää koskaan itke silleen. Toivottavasti mun ei tarviikkaan.
En edelleenkän voi uskoo tätä. Tuntuu ihan ku tää ois jotain tosi sairasta pilaa tai unta. Mä en osaa yhtään kuvitella muuta elämää ku tällanen jota oon aina eläny. Kaikki synttärit, joulut, lomamatkat.... Ja ihan tavallinen arkikin. Ihan ylivoimasesti pahinta tässä on se, että äiti muuttaa pois, johonki vuokrakämppään. Alan edelleenkin itkeen ku ajattelenki sitä. Tyhjiä vessan kaappeja, tyhjää vaatehuonetta, sunnuntaiaamuja ilman äitiä.... nytki joudun taisteleen kauheeta kyyneltulvaa vastaan. Välillä mulla iskee tällasia kauheita kohtauksia, jollon tuntuu et mun elämä on ohi. Sit vähän ajan päästä se helpottaa, ja pystyn ajatteleen asioitten valosiakin puolia. Koska kyllä mä edelleenkin nään äitiäni, me ilmeisesti asutaan sellasella vuoroviikkosysteemillä äitin ja iskän kaa vuorotellen.
Ei vanhempien ero nyt niin kauhee juttu olis, jos niillä ois ollu hirveitä riitoja tms. Mut ku mun vanhemmilla ei ainakaan oo ollu. Kyllähän sen on nyt kodin ilmapiiristä huomannu, et kaikki ei oo ihan niinku pitäis. Mut en olis halunnu kuulla eropäätöksestä tällä tavalla, ihan varottamatta.

Tän kirjottaminen kyllä helpotti huomattavasti, vaikka vielä eilen aattelin, et en pysty kirjottaan yhtään mitään. Ärsyttävää kyllä, en oo vieläkään kertonu kun yhelle kaverille tästä. Eikä sekään oo mun parhaita kavereita, mun luokkalainen vaan, jolla on myös ollu vaikeeta. Ja johon mä voin luottaa. Tässä kohtaa oikeestaan huomaa, keitä pitää "tosiystävinä" ja oikeesti luotettavina. Esimerkiks toinen mun parhaista kavereista ei kerro mulle nykyään lähes mitään henkilökohtasii juttujaan, joten ei mullekkaan tullu heti mieleen kertoo sille. Toisen mun bestiksen vanhemmat eros muutama vuosi sitten, mut en mä sillekkään oo onnistunu kertoon. Mä en varmaan pystyis kuunteleen sen lohduttavii sanoja itkemättä. Ja mä oon itkeny ihan tarpeeks.
Olisin kuitenki tosi kiitollinen, jos jollain ois ees jotain kokemuksii kerrottavana tästä asiasta. Joku piristys tähän kauheeseen viikkoon olis kiva, esim. hyviä biisejä tms. :)

Tarinaa ei oo varmaankaan tulossa vähään aikaan, sori.. Mut varmaan ymmärrätte. :/