Niin tylsää kun voi olla...

Otsikko kertoo kaiken. Kello on nyt kohta puol neljä, mutta en oo tehny tänään yhtään mitään. Siis en YHTÄÄN mitään. Ollaan nyt täällä äitin asunnolla, joka on siis vaan yks huone, jossa kaikki nukkuu, ja keittiö ja vessa. Joten ei puhettakaan mistään omasta rauhasta. Sitten, just hyvää tuuria, pikkuveli tuli yöllä kipeeks! Makaa tossa sängyssä kuumeessa ja pyytää koko ajan jotain: vettä, syötävää, telkkari päälle, telkkaria hiljemmalle... Onneks se ei sentään enää oksenna niinku aamulla. :S
Oon nyt tän asunnon vankina enkä edes osaa nauttia hiihtolomasta. Äiti lähti käymään kaupassa ja apteekissa, enkä voi lähtee edes ulos, kun "eihän pikkuveljee voi tänne yksin jättää"! No helvetti ei muakaan vahdita 24/7 sillon ku oon kipee, joten miks vuotta nuorempaa veljee pitäis vahtii..?! Alkaa jo pikkuhiljaa tympiä tää pieni huone ilman mitään.

Anteeks kun tuun tänne vaan valittaan, mutta ei oo muutakaan kirjotettavaa. Eikä mitään muuta tekemistä. Kun luin äskön noita ellipsin tekstejä, tuli pakottava tarve kirjottaa itekkin jotain. Eihän tää mikään kunnon teksti oo mut parempi ainaki ku ei mitään.

Mulla ei oo enää mitään asiaa. Kattelen vaan haikeena ulos ja toivon et äiti tulis kohta. Sit kun se tulee, juoksen ulos raittiiseen ilmaan ja meen seikkaileen tonne tuntemattomille kaduille. Ja sitte kun tulee nälkä, meen johonkin mäkkiin tai heseen syömään. Koska tänne vankilaan en aio palata pitkään aikaan. Taidankin kävellä pari kilsaa kaupunkiin, niin saan jotain tekemistä..

Anteeks vielä kerran ku puran huonoo fiilistäni tänne. Seuraava teksti tulee vasta kun oon palannu normaaliin. Tai no, sen 'normaalin' voi määritellä monella tavalla...