Music is my life! <3

Kuka keksi musiikin? Siinäpä vaikea kysymys. En kuunnellut kovin tarkkaan viidennen luokan musiikintunneilla, kun tätä käytiin läpi. :) Mutta olen kuitenkin ikuisesti niille henkilöille, jotka ovat musiikkia kehittäneet. Luolamiehistä aina tämän päivän artisteihin. Sillä ilman musiikkia elämä ei tuntuisi miltään.
Oma musiikinkuunteluni alkoi jo pikkutyttönä. Muistan lapsuudestani monet lastenlaulut, tuttiritarit, prinsessaruususet ja muut. Niitä kuunneltiin kyllästymiseen asti. Lyön vaikka vetoa, että osaisin monet kappaleet vieläkin ulkoa. :D
Myöhemmin, kouluiässä, musiikkimaku tietysti muuttui. Ystäväkirjojen lempimusiikki-kohtaan kirjoitin esimerkiksi Gimmelin, Smurffit ja Antti Tuiskun. Ala-asteen aikana lempibändit vaihtuivat monta kertaa.
Kun alan tarkemmin miettiä, viidennellä ja kuudennella musiikin kuuntelu taisi jäädä hiukan vähemmälle. Lähinnä automatkoilla kuuntelin radiota, mutta siihen se sitten jäikin. Enkä edes pitänyt useimmista siellä soivista biiseistä.
Tämä vuosi on tuonut aivan uusia tuulia. Tuon pitkän lähes musiikittoman vaiheen jälkeen olen löytänyt musiikin uudestaan. Sain joululahjaksi monta levyä: Miley Cyrus - Breakout, Pink - Funhouse, Jonas Brothers - A little bit longer, ja lisäksi yhden, jonka kertominen olisi hiukan liian noloa. :D Näitä levyjä on kuitenkin tullut kuunneltua kohtuullisen paljon. Latasin juuri ne koneelle, ja tälläkin hetkellä taustamusiikkina soi Jonas Brothersia. (Ja kiitos, Meilai, Twilight -musiikista. :D )
Muutama viikko sitten meillä oli mukavat reenit, koska taustalla soi koko ajan hyvää musiikkia. (Step up- leffan soundtrack) Jos olet nähnyt kyseisen elokuvan, tiedät sen olevan tanssimusiikkia. Saimme aivan uutta virtaa lihaskuntoon, kun taustalla soi jotain energistä. Näiden harjoitusten jälkeen olinkin aivan ylienerginen. Kotiin päästyäni yllätyin itsekin, kun minulle tuli pakottava tarve avata radio. Sieltä tuli ensimmäisenä Lady GaGan kappale Poker Face. Sen kuullessani tajusin, että pidän nykyään tanssimusiikistakin! Ennen en voinut kertakaikkiaan sietää sitä, jostain syystä. Kuten jo sanoinkin, tämä on muutosten vuosi. Ainakin musiikissa.

Mihin minä sitten tarvitsen musiikkia? Vaikka mihin: tanssimiseen, rauhoittumiseen, viihdykkeeksi kävelylenkille, rentoutumiseen, laulamiseen kappaleen mukana.. listaa voisi jatkaa loputtomiin. Elämä olisi tylsää ilman musiikkia. Musiikin merkitystä on vaikea kuvailla, koska se on lähes itsestäänselvyys meille.
Mitä musiikki merkitsee sinulle? Haaveiletko kenties laulajan urasta? Itse en voisi suoraan sanoa haluavani laulajaksi, mutta rakastan laulamista kuitenkin. Biisien mukana on ihana laulaa, ja joskus innostun vähän liikaakin.. :D Pikkuveljeni tulee usein huutamaan korvan juureen: "Oo nyt jo hiljaa!" Minulla on mielestäni ihan kohtuullisen hyvä ääni, mutta tiedän, ettei se kuitenkaan riittäisi elättämään minua. Eikä se edes ole tavoitteeni.
Vielä hiukan muusta musiikista: siitä jota soitan itse. Olen harrastanut pianonsoittoa kahdeksanvuotiaasta lähtien. Se on.. intohimoni. Rakastan yli kaiken sitä tunnetta, kun sormeni lipuvat koskettimilla kuin itsestään. Rakastan pianon ääntä, rakastan nuotteja. Tästä kaikesta saan kiittää pianonsoiton opettajaani Eevaa. Hän on aina innostanut minua, ja mikä tärkeintä, antanut minun edetä omaa vauhtiani. En soita pianotunteja varten, vaan itselleni. Jos en joskus ehdi harjoitella läksyjäni, ihana opettajani ei ala huutaa tai raivota. Hän pyytää harjoittelemaan ne seuraavaksi kerraksi. Se on minulle erittäin tärkeää, sillä joskus minulla ei ole aikaa tai edes halua harjoitella.
Tällä hetkellä soitan ihaninta kappaletta, jonka tiedän. Bella's Lullaby. Siitä on kaksi versiota, joista toinen on Twilight-elokuvassa, ja toinen on vain epävirallinen versio. Soittamani kappale on se epävirallinen: en pidä 'oikeasta' ollenkaan. Tässä on linkki, jossa voit kuunnella kyseisen kappaleen:
http://www.youtube.com/watch?v=zQME-ChSwNM

Kertokaa minulle omasta musiikkimaustanne! :)