Yksin

Jotkut ihmiset ei kertakaikkiaan voi sietää yksin olemista. Koko ajan täytyy olla ympärillä tiivis kaveriporukka tai ainakin se paras kaveri. Jos joskus joutuu jäämään yksin johonkin, esimerkiksi bussipysäkille, ei oikein tiedä mitä tehdä. Pitäisikö soittaa puolen tunnin puhelu bestikselle, joka lähti toisella bussilla minuutti sitten? Vai alkaa tekstata jonkun kanssa?
Itse en ole yhtään edellä mainittua ihmistyyppiä. Pidän yksinolosta jopa enemmän kuin lähes tuntemattomien kanssa hengaamisesta. Itselleen ei tarvitse esittää yhtään mitään. (yllätys! :D) En oikein osaa olla "kaverin kavereitten" kanssa, en ole koskaan osannut. En tiedä, mitä pitäisi sanoa tai mistä puhua. Yritän koko ajan vähän esittää jotain, ja mietin jokaisen liikkeeni tarkkaan. Olen nimittäin taipuvainen nolaamaan itseni oikein kunnolla. :S
Iltapäivisin koulun jälkeen en kovin usein ole kavereiden kanssa, koska minulla ei yksinkertaisesti ole siihen aikaa. Tai siis tarpeeksi aikaa. Maanantai on arkipäivistä ainoa "vapaa", eli silloin minulla ei ole harrastuksia. Maanantaisin ehtisin hyvin olla koulukavereidenkin kanssa. Mutta en sitten kuitenkaan (lähes koskaan) ole. Syy siihen on yksinkertainen: tarvitsen yksin olemista ja aikaa itseni kanssa. Käytän maanantait lukemiseen, dataamiseen, ulkoiluun, valokuvaukseen, kirjoittamiseen ym. Kaikkeen, mitä en ehdi tai jaksa muina päivinä edes aloittaa.
Uusimmassa Demissä oli aiemmassa merkinnässä mainitun kauneusjutun lisäksi myös pieni tekstinpätkä nimeltä "Viihdy yksin". Minua alkoi pakostikin hymyilyttää lukiessani sitä. Se nimittäin neuvoo, miten 'harjoitella' yksinoloa! :D No, kyllähän minä tajusin, että juttu on tarkoitettu alkuesimerkin kaltaisille sosiaalisille ihmisille. Kuitenkin juttu on hiukan huvittava. Tässä pätkä siitä:

"Harjoittele yksinoloa julkisella paikalla menemällä kahville omassa, hyvässä seurassasi. Nappaa kassistasi hyvä kirja ja keskity siihen ja juomaasi. Lukiessasi näytät fiksulta - et pätkääkään säälittävältä.
Kun olosi on tarpeeksi varma, voit unohtaa kirjan, katsella ihmisiä kahvilan ikkunasta ja antaa ajatustesi vaeltaa. Voilá! Olet arvoituksellinen ja itsevarma älykkötyttö, johon moni haluaa tutustua."

Lopussa neuvotaan vielä, ettei yksin ollessa kannata pelata matopeliä tai kirjoittaa valetekstaria, koska se on 'vaivaantuneen ihmisen sijaistoiminto'. Pakko myöntää, että itsekin tulee hätätilanteessa turvauduttua näihin. Hätätilanteella tarkoitan tilannetta, jossa näyttäisin todella typerältä, jos vain istuisin. En osaa oikein antaa mitään esimerkkiä, mutta ei niitä tilanteita kovin usein tule eteen. Tavallinen yksinolo on minulle aivan luonnollista.