Tuskanhikeä

En yhtään tiedä mistä kirjoittaisin. Pää on ihan tyhjä.

Eilisestä esityksestä voisin kertoa, mutta kun pää alkaa olla täynnä koko juttua. Varsinkin kun olen valittanut jo niin monelle. :D

Kai se on sitten pakko kertoa kun kerran mainitsin. :D Eli päivällä meillä oli kenraalit, klo 14-16. Paikalla piti olla yhdeltä. (Aamulla piti olla reenit klo 8-9 mutta ne peruttiin. Onneksi! :D) Kenraali meni ihan ok. Oli täydellinen sää, eli siis pilvistä ja sopivan viileää, mutta ei satanut.

Kun oli aika lähteä kaupungin läpi kulkevaan kulkueeseen, tapahtui jotain painajaismaista. Aurinko alkoi paistaa. (Kovinkaan montaa kertaa en varmaan tänä kesänä tule noin sanomaan.. :D) Koko kulkue oli sitten täyttä tuskaa. Matka, joka meidän piti kulkea oli n. 2km (!) ja minulla oli hyppynaru. Eli siis, toisin sanottuna, hypin hyppynarulla 2 km. :/ En suosittele kenellekään. Sen lisäksi piti vielä tehdä temppuja, koska yleisöä oli paljon kadunvarrella, ja koska ihmiset vaihtuivat koko ajan, kaikki odottivat upeita temppuja. Monet kuvasivat meitä, sekä videolle että tavallisella kameralla, joten sekin toi paineita. Olimme nimittäin kulkueen ainoat, jotka varsinaisesti "tekivät" kulkueessa jotain, kävelemisen lisäksi.

Puolimatkassa olin jo todella väsynyt ja minulla oli mielettömän kuuma. (Lämpöä ainakin tuntui olevan reilusti yli 20 astetta). Kaiken lisäksi minulla oli päällä tukala esiintymisasu. Huomasin muuten, että fyysisessä kunnossani olisi vielä paljon parantamisen varaa: hyppiminen hengästytti hirveästi. Mutta toisaalta luulen, että joka ikistä olisi siinä tilanteessa hengästyttänyt. Ja omaksi puolustuksekseni täytyy sanoa, että minulla on kyllä hyvä lihaskunto. :)

Olin helpottunut, kun lopultakin pääsimme stadionille. Mutta siinä ei ollut vielä kaikki: meidän piti vielä kulkea stadionilla juoksurataa pitkin puoli kierrosta! :o Katsomo oli lähes täynnä, ja kuten jo sanoin, olimme kulkueen ainoita jotka todella tekivät jotain. Selostaja esitteli meidät suurin piirtein näin: "Ja sitten viimeisinä nuoret sirkustaiteilijat Sorin Sirkuksesta! He varmasti näyttävät meille nyt parasta osaamistaan." Olin lopen uupunut ja janoinen ja minulla oli kuuma, mutta siinä tilanteessa ei auttanut muu kuin tehdä parhaansa. Hypin lähes koko matkan ja ainakin yritin tehdä temppuja. Katsomossa oli muuten Tarja Halonen. :D

Lopulta pääsimme pois yleisön katseen alta ja ryntäsin heti vessaan juomaan. Olin aivan hiessä ja kasvoista tulipunainen. Maskini olivat valuneet ja hiukset sotkussa. Mahtava fiilis.

Oli kyllä aika tuskaa kulkueen jälkeen vielä esittää kaksi numeroa. Mutta ne menivät lopulta ihan hyvin. Ja pakko myöntää, että lavalla ollessa ei edes muista, että on väsynyt. Unohtaa kaiken muun ja keskittyy vain ja ainoastaan esittämiseen ja temppujen tekemiseen. Numeron jälkeen sen väsymyksen tai kivun sitten kyllä huomaa. :D

Olin niiiiiiiin helpottunut, kun pääsin kotiin sitten vihdoinkin yhdeksän jälkeen. Ja väsynyt, mutta sen te varmaankin arvasitte.. :) Olihan tuo kokemus sinänsä, mutta en taitaisi lähteä uudestaan jos nyt joku pyytäisi. Sen verran rankkaa hommaa kuitenkin.

Tänään naapurissa asuvalle kaverilleni tuli hoitoon koira, suloinen silkkiterrieri! ♥ Veimme sitä lenkille, ja tajusin, kuinka paljon todella rakastankaan eläimiä ja varsinkin koiria! Harmi vain, että olen niille allerginen... :(

Tässä on siis kuva stadionista, jossa me esitimme. Nurmikentälle oli rakennettu (suhteellisen pieni) lava ja käytävät, jotka kulkivat sinne tuolta "lyhyistä" päistä.

Toivottavasti teidän lauantainne oli hiukan vähemmän tuskainen! :D

-Bella-